Habitare-tehtävä Saara

Habitare-messuilla (18.-22.9.2013) oli tehtävänä löytää kolme levytuotetta ja kuvailla niiden todennäköistä valmistusprosessia, sekä kertoa, kuinka ne olisi itse valmistanut.

Ensimmäinen tuote on Aalto-yliopiston opiskelijoiden valmistama istuin, jota voisi ehkä kuvailla keinutuoliksi. Kapea koivuvanerisuikale oli kaarrettu ympyräksi, jonka sisällä saattoi istua, ja tämä komeus riippui katosta vahvassa narussa. Istuimena oli pieni tyyny. Kokonaisuus oli hyvin yksinkertainen. 

Jos tekisin tuotteen nyt itse, liimaisin useita ohuempia vanerilevyjä päällekkäin ja puristaisin ne muotoon valmiin pyöreän mallineen avulla, ja sitten kiinnittäisin tuotteen päistä yhteen esimerkiksi ruuveilla. Mikäli valmistus on ollut astetta teollisempaa, on vaneri kaarrettu kuumuuden ja kosteuden avulla muotoonsa - ja ainakin UPM:llä on lämmössä muotoutuvaa vaneria (http://www.upmgrada.com/), joten vaihtoehtoja on paljon. En tunne vanerin taivutustapoja niin hyvin, että osaisin sanoa paremmin. Köyttä varten on yksinkertaisesti porattu kolot yläosaan, luultavasti ennen taivuttamista. Pinta on hiottu hyvin ja pintakäsitelty luultavasti lakalla.

Seuraava tuote on pöytä tammiviilutettua vaneria. Mielestäni tuote on Scanwood oy:n, mutten löydä sitä heidän sivuiltaan… Kansilevy on koivuvaneria, jossa on keskellä suora yhdensuuntainen viilutus ja puoliympyrän muotoisissa päissä säteittäinen viilutus. Keskiosan ja pään välissä on yksi poikkisuuntainen viilu, jonka jälkeen yhdestä pisteestä lähtevät sädeviilut kauniisti joka suuntaan. Pöytälevyn alla on sitä kiertävä levy, jonka pinta on myös viilutettu. Jalat ovat oletettavasti kokotammea ja ne tukeutuvat suoraan pöytälevyyn. Alapuolella on tukirakenteita sekä läpi pöydän että reunoissa. Ne yhdistävät ja vahvistavat rakennetta sekä liittävät reunalevyn pöytälevyyn.

Tuotteen rakenne ei ole erityisen vaikea - tarvitaan pöytälevy, neljä jalkaa, reunalevyt ja sekä pitkiä että pieniä tukikappaleita. Reunalevy on puristettu muotoon ja viilutettu päältä, jalat on sahattu alaspäin kapeneviksi ja pöytälevy on sahattu muotoon ja viilutettu. Minulla ei ole kokemusta suurten pintojen viiluttamisesta, mutta oletan, että viilut on aseteltu muotoon ja liimattu levyyn prässissä. Viilutus pöydässä on erinomainen. Jalat ja reunalevy on yhdistetty pöytälevyyn tukikappaleita ruuvaamalla ja todennäköisesti liimalla. Yhtenäinen levy pitää rakenteen lujana, ja sisäpuolen tukikehikko vetää reunalevyä yhteen vahvasti. Tuote on luultavasti lakattu.

Kolmas tuote on byHorellin puusepänliikeen (http://www.byhorelli.fi/) pieni jakkara Lastu Stool (liikkeen sivuilla on hieman erilainen versio). Sen istuinosa on koivuvaneria, joka on viilutettu päältä, mutta ei reunoista, ja taivutettu hieman kaarevaan muotoon. Vanerin reuna näkyy kauniisti istuimen sivusta. Jalat ovat kokotammea (luulen) ja ne on liitetty kanteen alapuolelta neljällä kaarevalla kokopuisella tukipalalla. Lisäksi muotoa pitävät koossa metalliset putket.

En edelleenkään tiedä, millä kaikilla tavoin vaneria voi taivuttaa - käsittääkseni on olemassa erityisen taipuvia vanerilaatuja, mutta myös ohuemmista levyistä voi liimata vaneripaloja yhteen ja oikeaan muotoon mallineen avulla. Myös erilaisia prässejä on olemassa. Jalat on ruuvattu kiinni tukipaloihin ja tukipalat kansilevyyn alapuolelta. Metalliputket on liitetty mukaan kokoamisvaiheessa, jotta ne mahtuvat paikoilleen; ne menevät jalan läpi. Viilu on ehkä pähkinää, myös wengeversioita oli.