Kaisan työssäoppimisblogi, osa 1

Työharjoittelua on kulunut nyt kaksi viikkoa. Siihen on mahtunut paljon uutta asiaa. Olen siis OK-työssä Suutarilassa, verstaalla, jonka omistavat itse Oksasen veljekset, Ilkka ja Timo. Verstas on aika suuri, työntekijöitä on ainakin seitsemän. Koneitakin riittämiin, uudehko CNC-jyrsin,  täysin sähköisesti säätyvä sirkkeli ja muut puusepän tarvisemat laitteet. Verstaan yhteydessä on myös kunnon maalaamokin, jossa itse pintakäsittelijä työskentelee. 

Hommia on ollut, ihan oikeitakin. Harvemmin tuolla joutuu seisoskella. Työt ovat olleet lähinnä viimeistelyä, hukkaviilun jyrsimistä, hiontaa ja apukäsinä toimimista. 

Asennuskeikoillekin olen päässyt. Olin mukana asentamassa keittiötä espoolaislukaaliin. Tärkeää on, että kaapit ja taso ovat suorassa kaikkialta katsottuna. Laserin lukitus kannattaa myös avata, jotteivät kaapistot mene vinoon. Eräällä asennuskeikalla törmäsin myös erikoiseen ratkaisuun, munkkiniemeläisen omakotitalon uima-altaaseen haluttiin jonkinlainen kirjasto. Uima-allas oli tietenkin tyhjennetty vedestä. Kirjaston kaapit olivat pääosin kotimaista leppäviilua, joka on hyvin helposti naarmuuntuvaa pehmeytensä takia. 

Mieleenpainuvin työni tähän mennessä on kuitenkin tamminen kynnys, joka oli osana suurempaa kokonaisuutta. Tämän kokonaisuuden oli tilannut eräs kuuluisa suomalainen KHL-kiekkoilija. 

Kiekkoilijan kynnys, aivan itse tein, neuvoa ei tarvinnut kysellä!

Ensi vuonna jatkuu...

- Kaisa

Saaran työharjoittelublogi, Kaupunginteatteri

15.12.13

Olen nyt ollut Helsingin Kaupunginteatterilla työharjoittelussa kaksi viikkoa ja saanut maistella lavastamon työntekoa. Paikka on hieno: valtavan korkea kallioon louhittu työsali, jossa puu-, metalli-, kangas- ja pintakäsittelypuoli solahtavat yhteen hieman kaoottisesti, mutta silti tietyssä järjestyksessä. Paikka on varustettu todella suurten tuotteiden valmistukseen, ja nyt esitettävän musikaalin tohtori Zivagon suuret hopeiset lavasteet  vievätkin huomattavasti tilaa odottaessaan iltojen esityksiä. Seinillä riippuu aiempien näytelmien lavasteita, kuten valtava kullanhohtoinen kiehkurainen koristereliefi ja krapulaisen näköinen parimetrinen Miska-karhu (Moskovan olympialaisten maskotti). Lavastamoon vievät sokkelohuoneet tai -hallit ovat myös täynnä omituista tavaraa.

Kävimme kierroksella, ja totesin, että suuressa teatterissa todella on kaikkea. Puvusto, varsinkin naisten, jatkui hylly toisensa jälkeen erilaisia roolivaatteita, ja niitä tehtiin jatkuvasti lisää ompelutilassa. Töissä on myös yksi hatuntekijä. Tarpeistonvalmistuksessa oli pikkutavaraa niin, ettei työntekijöiden tarvitse ostaa koskaan mitään itselleen Tiimarista. Miksauspöytiä valoille ja äänille olisin halunnut päästä räpeltämään, vaikka siinä olisi voinut tuhoutua vaikkapa mainitun Zivagon huolellinen ääni- ja valosuunnittelu. Pommisuoja on täynnä tavaraa: pöytiä, tuoleja, pyörätuoleja, ovia pyörillä ja ilman, naulakoita, kärryjä, kaappeja, mattoja ja kaikkea muuta. Kuulemma tavaraa on ihan liikaakin ja sitä joka tapauksessa ostetaan joka näytelmään paljon lisää.

Työssäni olen tähän mennessä tehnyt kymmenmetrisiä pylväitä polyuretaanista Tarzan-musikaaliin - niiden on tarkoitus olla puunrunkoja tai viidakkotemppelin pylväitä tai mitä ikinä. Sisus on vaneria ja päällinen polyuretaanilevyä, jota ensin sahataan pyöreäksi ja sitten veistetään veitsellä oikeaan muotoon. Työ on tietenkin täysin erilaista kuin puun kanssa, koska materiaali on synteettistä, ja lisäksi lavasteiden kokoluokka on niin suuri, ettei pienillä kolhuilla ole mitään väliä. Veistämisen jälkeen pylväisiin liimataan sideharsoa, joka kovettuu kestäväksi pinnaksi, jolla Tarzan ja apinat voivat sitten kiipeillä tekemättä tuhoa materiaalille. Teen töitä puuseppä Pekon kanssa, tosin hän on ollut sairaana jotkut päivät. Koko henkilökunta on kuitenkin sosiaalista ja leppoisaa ja altista jutustelulle. Fiilis on aika rento, mutta kaikki tietävät että valmista pitää tulla aikataulussa.

Tämä on kokeiluni lavasteenteon puolelle, enkä vielä tiedä, onko se kiinnostavampaa kuin varsinainen puusepän työ. Varmasti ainakin erilaista ja opettavaista, eikä ole varmasti mitään haittaa siitä, että oppii käsittelemään eri materiaaleja ja tulemaan ammattimaisemmaksi ihan kaiken rakentajaksi. Teatteri ympäristönä on ihana, kaikki moikkailevat portaissa ja näyttelijät pitävät hassuja ääniä, lavalta kuuluu harjoitusaikaan omituisia melskeitä ja rakennettavana on aina täysin erilaisia tuotteita, joihin pitää käyttää joka kerta luovuutta. Toisaalta puu on materiaalina kiehtovampi kuin polyuretaani, ja huonekalut on tarkoitettu kestämään vuosikymmeniä, ei puolta vuotta kuten lavasteet. Joka tapauksessa teatterimaailma on kokeilemisen arvoinen.

Otin joitain kuvia eri puolilta räiskyvää työympäristöäni.

    

Suuri määrä neuvostopäitä,
joita ei sitten käytettykään.

    

Pylväät valmistusvaiheessa.

Lavan takana rekvisiitta järjestyksessä!

Kannustusta kaapin seinässä.

Joka lavasteesta tehdään pienoismalli, jota lähdetään
sitten totetuttamaan. Tässä Tarzan.

Metallintyöstöhuumoria...

     Pommisuoja täynnä tavaraa.

20.1.14

Hyvää syntymäpäivää minä!

Olen nyt tehnyt jo aika monta viikkoa töitä Kaupunginteatterilla, ja olo on oikein hyvä. Olen päässyt jo eroon harsosta ja liimasta ja tehnyt muun muassa suuriin  Tarzan-näytelmän "apinahäkkeihin" eri osia telttapatjasta (en muista sen oikeaa nimeä, mutta kukapa muistaisi), mustasta molton-kankaasta tai vanerista. Vaneria on tullut sahailtua ja ruuvattua poraruuveilla metallikehikkoon. Käytän aika paljon käsikoneita, kuten käsijyrsintä, käsisirkkeliä ja käsisahaa, sekä naulaimia ja nitojia. Ja ennen kaikkea porakonetta. Olisipa hauska omistaa Festoolin hyvä porakone, mutta jos rahaa siihen ei ole niin sitten ei ole.

Teatteri on opettanut hyvin erilaisia työskentelytapoja. Mittakaava on laaja, nyhräystä ei saa tehdä, kukaan ei näe tuotteita lähietäisyydeltä. Kaikki tehdään näyttämään kaukaa uskottavalta ja yleensä joltain "aidolta", kuten puulta tai kiveltä, vaikka materiaalina usein on esimerkiksi polyuretaani. Eräskin puuseppä teki juuri muovista joulukuusta, mikä huonekalupuusepän näkökulmasta on aika nurinkurinen lähestymistapa. Lisäksi tärkeää on turvallisuus; vaikka metallityöläisten vastuulla onkin rakenteen kestävyys, pitää vanerin olla hyvin kiinni ja vaarallisia rakoja, joihin voi kompastua, ei saa jäädä.

Toisaalta rankka työläisen homma on myös hauskaa! Koneet ovat mahtavia, kankaalla nyrhääminen taas pitkäveteisempää. Eri työvälineet ovat oleellisia teatterilla: ei työntömitta ja pikkusuorakulma, vaan hyvä rullamitta ja lyijykynä ja tussi. Luulen, että osaan lähestyä paremmin erästä keväällä eteen tulevaa teatteriproggista, jonka lavastan.

Teimme työkaverini kanssa myös mustalla molton-kankaalla päällystetyt sermit pienen näyttämön lämpiöön, lastennäytelmään Pako päiväkodista. Tavallaan työ on helppoa kertopuun ruuvaamista, mutta asioiden mahtumista ja liittämistä jo valmiiseen ympäristöön pitää ajatella erityisesti. Lisäksi pitää miettiä käytettävyyttä ja muunneltavuutta. Kaiken kukkuraksi asiat pitää joskus myös purkaa, joten kasaamisessa on tasapainoiltava asioiden kestävyyden ja purun helppouden välillä.

Laitan kuvia kunhan ne ovat latautuneet!


2.4.14

Parempi myöhään...

 

Yleiskuva. Hirveesti kaikkee!

Elämää hienommat dinosaurukset, joihin voi mennä sisälle ja siten kävelyttää! En ole nähnyt niitä toiminnassa, mutta ovat siis pari-kolmemetrisiä ja törkeän hienoja. Voisikohan ne saada lainaan?

Hesarin kriitikko kuvaili Tarzanin lavasteita "pahvisiksi", mutta jättäisin kyllä eriävän mielipiteen...

Lattia tehtiin pylväiden ympärille, kaikessa oli paljon hommaa. Sisällä pitää myös pystyä remuamaan. Nää oudonnäköiset pytingit on lopulta täysin mattamustia "kallioita", joiden päällä ja sisällä apinat riehuvat.

Hienoissa apinaradoissa tai juoksuvuoristoradoissa tai mitä ikinä ne ovatkaan on myös monta kerrosta kaikkea, ja sopivimpia väri-materiaali-kombinaatioita kokeiltiin. Tässä on lähinnä paljon liimaa, kun kangas kiinnitettiin lujasti telttapatjaan.

 Suuren näyttämön valot asennus- ja huoltovaiheessa.

Upeat vuoristoradat vielä kesken! Kyllä, olen kiivennyt tuonne koska oli pakko.

"Kallioiden" katollekin metallin ja vanerin päälle telttapatjaa, sitten vielä kangasta ja ehkä maaliakin, en muista...

Välillä tein 39 askelta -näytelmään sermejä kertopuusta ja kennomuovista. Siitä tuli lopulta vanhanaikainen maatalon tiiliseinä. Tein tiilimuotinkin!

Piirustukset ja mun sepustusselvennykset.

Valmis osa seinästä pintakäsiteltynä! Ovi on kokonaan kennomuovia.

Tiiliseinää, tehty mäskistä, joka on ilmeisesti liima-puupöly-jotain-sekoitusta.

Saara, 10 000 reiän poraaja. Älkää kysykö, ei tässä ollut mitään järkeä, mutta kun oli aloitettu niin vietiin sitten loppuun asti. Kipsilevy, paineilmapora, ja reikämuotti levyjen päällä.

Valmis tuote: rumpukopin äänenvaimennusseinän osa. Niitä tuli ainakin 15.

---

Harjoittelusta on jo hetki, mutta ehkä loppuajatukseni voisi olla, että tämä oli mielenkiintoinen ja ihmeellisen monipuolinen paikka, ihana henki, työntekijät kaikki enemmän tai vähemmän taiteilijoita, tai ainakin taiteilijapersoonia. Teatteri on työpaikkana luovuuden pesä lähes jokaiselle työntekijälle, koska työ on niin outoa ja koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi on vastassa.

Oppimispäiväkirja - Ville

Viikko 1

Pääsin harjoittelemaan paikassa nimeltään Woodoo-werstas, joka sijaitsee konalassa. Mentiin heti töihin tutustumsten jälkeen. Ensimmäisenä asiakastyönä ovat penkit lämpöpattereiden suojaksi (en muista tarkalleen niiden oikeaa nimeä) ja niitä pitää tehdä kolme kappaletta.Edellinen ryhmä joka oli tekemässä näitä penkkejä, ovat jo tehneet melkein valmiiksi ensimmäisen ja olivat aloittamassa toisenkin. Koska työ on liian hankalalle yhdelle, niin sain parin (jonka nimeä en halua mainita). Työsalissa  on opetettu myös uusia taktiikkoja esimerkiksi. sahaamisessa, pylväsporaamisessa ja höyläämisessä. 

Jossain vaiheissa minun piti auttaa parin kanssa jonkin kappaleen kanssa ja hän myös on auttanut minua. Lisää kerrottavaa ensiviikonloppuna.

Viikko 2 

Tällä viikolla on ollut hieman ongelmia. On ollut hetkiä, jolloin en ole tarpeeksi tarkka työhön vaikka minun pitäisi olla. Voi olla, että minulla on lyhyt muista tai jotain. Tietysti virheet voi korjata, mutta ne voivat laskea työn arvoa. Onneksi työn valvoja on aina antamassa ohjeita ongelmiin. Minä vielä teen toisen penkin ja pari on tekemässä kolmannen penkin, koska edellinen ryhmä on jo tehnyt ensimmäisen penkin. Työ matka sitten on hyvin pitkä ja se kestää alle kaksi tuntia Vuosaaresta Konalaan. Talvisin matka on minun mielestä painajainen, koska voi tulla liikenne ruuhkia ja tietysti tiet täynnä jäätä. Toivottavasti seuraava viikko on parempi kuin tämä. Lisää seuraavana sunnuntaina.

Viikko 3

Penkin valmistaminen on sujunut tähän asti hyvin. Tällä viikolla olen suunnitellut kokoonpanoa ja parannellut osien mitat. Tehtävänä oli saada palikat ja laudat tankojen läpi ja saada ne kiinni asentamalla yksi mutteri per tanko. Valitettavasti lounaat ovat tästä viikosta lähtien maksullisia, mutta eihän minun tarvitse aina syödä Woodoo-werstaan läheisen ruokia kun voi tuoda myös omat lounaatkin. Yllättäen en pystynyt menemään töihin torstaina ja perjantaina, koska heti keskiviikon työajan jälkeen sairastuin. Ainoat vaiheet penkin valmistamiseen olivat muistaakseni viimeistely ja pintakäsittely. Seuraava osa 12.01.2014

Viikko 4

Tällä viikolla alkoi penkin viimeistely. Se tuotiin hiomis pöytään hiottavaksi, sillä sen pinnat ovat jonkin verran epätasaisia. Yksi työnvalvojista antoi hieman ohjeita hiomisesta ja hiekkapapereiden valitsemisesta. Työverstaassa suurin osa harjoittelijoista on tulematta töihin. Syynä voi olla se että heidän työkausi on loppunut. Ei paljon mitään muuta ole tapahtunut tällä viikolla.

Viikko 5 

Tämä viikko oli ollut hieman tylsä. Penkki on vielä viimeistely vaiheessa ja minun pitää tarkistaa kaikki kohdat. Minua ihmetyttää eniten sellainen repeämä kannen alla, joka on noin 5 cm pitkä. Siinä oli myös hieman kuivunutta liimaa, voi olla että edellinen ryhmä oli yrittänyt korjata sitä. Kun olen hionut melkein kaikki kohdat, niin aloitin viimeistellä sen irrallisia osia. Huomasin kun keräsin osat, niin jotkut pienet osat olivat poissa. Katsoin jokapaikasta, kunnes näin samanlaisia osia jotka eivät ole merkattu. Seuraavalla viikolla jatkuu viimeistely.

Viikko 6

Lämpöpatterin penkin hiominen on tällä viikolla päättynyt. Hiominen näköjään kestää kauan, kun penkki  on hyvin pitkä ja pitää olla tarkka. Ei mitään oppimista kuitenkaan ollut. Ne pienet osat jotka olivat kadoksissa löytyi tällä viikolla. Seuraavalla viikolla on vuorossa pintakäsittely vahalla. Työnohjaaja sanoi, että minun pitää aloitta heti maanantai aamuna. Aivan kuin valmistamiseen on hirveä kiire, vaikka on vielä seitsemän päivää jäljellä.

Työseloste: Esittelyhylly - Markku

Siinä on speksit - Mikset jo kasaa?

Asiakastyönä valmistin esittelyhyllyn pienille kankaisille tuotteille. Asiakkaan toiveet olivat hieman mysteeriset, mutta sain niistä lopulta selkoa. Hyllyn muoto ja koko muuttui hieman alkuperäisestä suunnitelmasta. Hyllystä haluttiin valkoinen.

Valitsin työhön 16 mm MDF-levyn. MDF:llä saadaan säästettyä materiaalikustannuksissa. Massiivipuuta ei kannata käyttää, koska se peittyy maalilla ja tekisi valmistamisesta työläämpää.

Harjoittelupaikastani oli jäänyt päälle CNC-huuma, joten ajatukseni oli työstää kaikki osat CNC:llä. Valitettavasti parempi CNC-kone on mennyt viimevuonna rikki. Nykyisin käytössä on pieni kone, jolla työstäminen ei ole järin kätevää. Tein silti hyllyn sivut CNC-koneella, koska siinä on muoto jonka tekeminen käsin olisi hieman haastavaa.

Muut osat tein sirkkelillä.

Hyllyn kasasin poratapein. Poratappien reiät tein monikarakoneella.

Valmiit levyt maalasin uudessa maalaamossa ruiskulla. Se oli eksoottinen ja opettavainen homma. En ollut aiemmin maalannut ruiskulla, mutta ensimmäisen maalaus kerran jälkeen homma alkoi sujua. Pohjamaalina käytin Diccoplast prime. Maalaamiseen käytin Diccoplast 30.

Työseloste: c-kasettipöytä (Saara)

27.10.13

Uusi työni koulussa on tilaustyö opettajalleni Matille. Teen c-kasetin näköisen sohvapöydän koivuliimalevystä mahdollisimman tarkkana kopiona, mittakaavalla 10:1. Tällä hetkellä valmiina ovat piirustukset ja joitain liimalevyaihioita.

Käytin piirustusten tekoon huomattavasti aikaa ja vaivaa, jotta kaikki osat olisivat minulle selkeitä ja yllätyksiä ei tulisi. Käsi piirtäminen on tosin aika vaivalloista, ja välillä toivoinkin hallitsevani jonkin piirustusohjelman - se on tietääkseni oleellinen taito tulevassa puusepän ammatissa. Piirustukseni ovat kuitenkin mielestäni hyvät ja tarkat, vaikka käytinkin ihan liikaa aikaa turhaan nyhräämiseen. Koetin myös ajatella jokaista eri osaa ja työvaihetta ja ymmärtää, kuinka huonekalu kootaan.

Piirustuksissa kannattaa olla huolellinen, koska jos johonkin jää virhe, tulee sitä seurattua aika pitkään ennen kuin huomaa, että osa onkin tehty väärin. Tein juuri liimalevyn, jonka olisi pitännyt olla 30 milliä paksu, mutta piirrustuksissa luki jostain syystä 20-30. Siispä uusiksi! Varsinkin monimutkaisissa ja monta kertaa korjatuissa piirustuksissa pitää olla tarkkana.

Oli ihanaa tehdä liimalevyä pitkästä aikaa ja käsitellä oikeaa puuta, vieläpä koivua. En ole männyn ystävä. Katkaiseminen, halkaiseminen särmäsahalla, oikohöyläys, tasohöyläys, liimalevyn teko ja viimeistely on hauskaa ja asian ytimessä, kaikkine lamellojen kääntelyineen ja asetteluineen. Asiasta ei kannata silti tehdä liian rutiininomaista, sillä eräänäkin perjantaiaamuna höyläsin eräät liimalevyt liian ohuiksi ajattelematta ollenkaan, tai ajatellen aivain toisia pöydän osia.

Syvennykset ja reiät tehdään CNC-koneella, jota on mielenkiintoista oppia käyttämään. Piirtäminen ohjelmalla ja ajon suunnittelu on helppoa, ainakin jos tehdään melko yksinkertaisia tehtäviä. Haluaisinkin tietää, mitä kaikkea hyvällä CNC-koneella saisi aikaan, koska se voisi helpottaa monia työvaiheita huomattavasti! Pidän siitä, että kone laskee minulle etäisyyksiä, mittoja ja kulmia, eikä minun tarvitse. Kaikki asioita ei tarvitse tehdä käsin, jos kone osaa tehdä ne paremmin. CNC-koneellakin pitää ymmärtää puuta, eikä pelkkä ohjelmointitaito riitä.

25.1.14

Pitkällisen hiomisen, niin sananmukaisesti kuin kuvainnollisesikin, jälkeen pöytä on valmis. Sain sen valmiiksi jo joulukuussa, ja nyt jälkikäteen laitan joitain kuvia valmiista tuotteesta. Tein useimmat osat CNC:llä ja opin sen käytön melko hyvin, ainakin perusteet. Liimaus tehtiin osissa liittäen aina yhden osan alempaan pöytälevyyn ja puristaen ne toisiinsa ilman varsinaista liitosta. Lopuksi hioin kaikki osat, joista mainitsemisen arvoisia ovat pyöreät pöydän läpi kulkevat reiät. Mitenkö hioin ne (liimauksen jälkeen)? Tällaisella viritelmällä:

Tein puupyörykän CNC:llä, liimasin siihen hiomapaperia ja onnistuneesti hioin pyöryköiden sisäpuolet näteiksi porakoneen pyörimisvoimalla.

Tässä vielä kuvia valmiista pöydästä:

Valmis pöytälevy. Onpa nätti! Leveys noin metri.

Etulevyn saa auki vaikkapa kaukosäädintä varten.

Päätypuu on komeaa, sivupalikka on kiilattu kiinni ilman liimaa.

 Tapit ja palisanteriviilua.

Seuraavaksi jalat kiinni ja pintakäsittely, jonkun muun toimesta!

Habitare Jaakko

Ensimmäisenä tuotteena on  ByHorellin ''Kaari-table'' joka on valmistettu taivuttamalla vanerit oikeaan muotoon. Materiaalina toimii koivuvaneri. Viilusta en osaa sanoa. En ensiksi huomannut pöydän olevan kahdessa osassa, mutta tämän huomaa alhaalta vasemmasta kulmasta. Vanerin taivutustyyleistä en tiedä paljoa, kun vaneria en ole ikinä taivuttanut, joten hankala sanoa kuinka itse tekisin tuotteen.








Toisena tuotteena on saman liikkeen ''Pomelo-tuoli'' joka on valmistettu myös koivuvanerista. BaHorellin sivuilla on kylläkin kuvia tuotteesta eri materiaaleista valmistettuna. Tuolin jalat ovat metallia ja istuin on viilutettu.

Habitare-tehtävä Saara

Habitare-messuilla (18.-22.9.2013) oli tehtävänä löytää kolme levytuotetta ja kuvailla niiden todennäköistä valmistusprosessia, sekä kertoa, kuinka ne olisi itse valmistanut.

Ensimmäinen tuote on Aalto-yliopiston opiskelijoiden valmistama istuin, jota voisi ehkä kuvailla keinutuoliksi. Kapea koivuvanerisuikale oli kaarrettu ympyräksi, jonka sisällä saattoi istua, ja tämä komeus riippui katosta vahvassa narussa. Istuimena oli pieni tyyny. Kokonaisuus oli hyvin yksinkertainen. 

Jos tekisin tuotteen nyt itse, liimaisin useita ohuempia vanerilevyjä päällekkäin ja puristaisin ne muotoon valmiin pyöreän mallineen avulla, ja sitten kiinnittäisin tuotteen päistä yhteen esimerkiksi ruuveilla. Mikäli valmistus on ollut astetta teollisempaa, on vaneri kaarrettu kuumuuden ja kosteuden avulla muotoonsa - ja ainakin UPM:llä on lämmössä muotoutuvaa vaneria (http://www.upmgrada.com/), joten vaihtoehtoja on paljon. En tunne vanerin taivutustapoja niin hyvin, että osaisin sanoa paremmin. Köyttä varten on yksinkertaisesti porattu kolot yläosaan, luultavasti ennen taivuttamista. Pinta on hiottu hyvin ja pintakäsitelty luultavasti lakalla.

Seuraava tuote on pöytä tammiviilutettua vaneria. Mielestäni tuote on Scanwood oy:n, mutten löydä sitä heidän sivuiltaan… Kansilevy on koivuvaneria, jossa on keskellä suora yhdensuuntainen viilutus ja puoliympyrän muotoisissa päissä säteittäinen viilutus. Keskiosan ja pään välissä on yksi poikkisuuntainen viilu, jonka jälkeen yhdestä pisteestä lähtevät sädeviilut kauniisti joka suuntaan. Pöytälevyn alla on sitä kiertävä levy, jonka pinta on myös viilutettu. Jalat ovat oletettavasti kokotammea ja ne tukeutuvat suoraan pöytälevyyn. Alapuolella on tukirakenteita sekä läpi pöydän että reunoissa. Ne yhdistävät ja vahvistavat rakennetta sekä liittävät reunalevyn pöytälevyyn.

Tuotteen rakenne ei ole erityisen vaikea - tarvitaan pöytälevy, neljä jalkaa, reunalevyt ja sekä pitkiä että pieniä tukikappaleita. Reunalevy on puristettu muotoon ja viilutettu päältä, jalat on sahattu alaspäin kapeneviksi ja pöytälevy on sahattu muotoon ja viilutettu. Minulla ei ole kokemusta suurten pintojen viiluttamisesta, mutta oletan, että viilut on aseteltu muotoon ja liimattu levyyn prässissä. Viilutus pöydässä on erinomainen. Jalat ja reunalevy on yhdistetty pöytälevyyn tukikappaleita ruuvaamalla ja todennäköisesti liimalla. Yhtenäinen levy pitää rakenteen lujana, ja sisäpuolen tukikehikko vetää reunalevyä yhteen vahvasti. Tuote on luultavasti lakattu.

Kolmas tuote on byHorellin puusepänliikeen (http://www.byhorelli.fi/) pieni jakkara Lastu Stool (liikkeen sivuilla on hieman erilainen versio). Sen istuinosa on koivuvaneria, joka on viilutettu päältä, mutta ei reunoista, ja taivutettu hieman kaarevaan muotoon. Vanerin reuna näkyy kauniisti istuimen sivusta. Jalat ovat kokotammea (luulen) ja ne on liitetty kanteen alapuolelta neljällä kaarevalla kokopuisella tukipalalla. Lisäksi muotoa pitävät koossa metalliset putket.

En edelleenkään tiedä, millä kaikilla tavoin vaneria voi taivuttaa - käsittääkseni on olemassa erityisen taipuvia vanerilaatuja, mutta myös ohuemmista levyistä voi liimata vaneripaloja yhteen ja oikeaan muotoon mallineen avulla. Myös erilaisia prässejä on olemassa. Jalat on ruuvattu kiinni tukipaloihin ja tukipalat kansilevyyn alapuolelta. Metalliputket on liitetty mukaan kokoamisvaiheessa, jotta ne mahtuvat paikoilleen; ne menevät jalan läpi. Viilu on ehkä pähkinää, myös wengeversioita oli.

Habitare tehtävä-Ville

Nämä penkit ovat valmistettu kierrätetyistä puumateriaaleista ja ovat osa yhteistyöprojektia, Pavilion Re-made. Nämä ovat valmistettu Trash Factorissa, jossa muotoilijat, opiskelijat ja monet muut ihmiset pystyvät tekemään monia erilaisia projekteja.

PEZZE-HYLLY

Vanerista valmistettu hylly. Ahti Taskisen mukaan pezze-hylly on tarkoitettu yleis- kulmahyllyksi. Tarkempaa tietoa en saanut selvittämään.

Tällä tuolilla ei ole myöskään erikoista nimeä. Materiaalina on käytetty ilmeisesti koivuvaneria ja päällystetty puuviilulla. Matti Kankkuisen mukaan tällaisia tuolia valmistetaan CNC-jyrsimellä, ja että niitä  voi kuljettaa pienissä paketeissa.

Handu päiväkirjaaa Ilmari

Moro kaveriiiit täs on mun käsi tähän mennessä, liimasin pari laskun palaa silleen L muotoon ja laitoin vanessan laulamaan. Sit kun olin tasohiomakoneella ja vanessalla päässyt niin pitkälle ku mahdollista leikkaisin sormet irti ja rupesin yksitellen käymään osia läpi. Yksityiskohdat hoituivat Matin taltoilla ja hiomapaperipaloilla. Ens kertaan!

Miken työpäiväkirja

Syksyn ensimmäisen kurssin tehtävänä on tehdä työkalupakki vanerista valmiiksi annetuilla mitoilla. Tarkoituksena on oppia levytuotteen tekeminen ja siinä ohella viilutusta, joten työkalupakki viilutetaan omien valintojen mukaan.
Itse päätin poiketa polulta ja tehdä hieman pienemmän version työkalupakista. Opettajan myöntymyksellä tietenkin. Omat mittani ovat siis 300x300x160 (opettajan antamat mitat ovat 490x240x300). Vaneri täytyi olla koivuvanerista ja oman vanerin paksuudeksi valitsin 12mm. Viilutukseen valitsin kaksi eri puulajia: pähkinän ja pyökin.
Onneksi olin jo keväällä työharjoittelussa oppinut hieman käsittelemään vaneria, joten työn aloittaminen ja tekeminen ei tuottanut kovinkaan paljon hankaluuksia. Vanerin palaset työstettiin oikeisiin mittoihin sirkkelillä. Päätin yhdistää palaset puskusaumaliitoksella johon käytän lamelloja. Ajattelin tämän liitoksen olevan tähän työhön sopivampi liitos kuin esim. jiiriliitos, joka olisi ehkä ollut hankalampi vanerini paksuuden vuoksi. Lamelloja varten käytin lamellojyrsintä. Liimauksessa palat osuivat jotakuinkin yhteen pieniä epätasaisuuksia lukuunottamatta, jotka sain hiottua mukavasti pois. Tämän jälkeen oli viilutuksen aika, joka osoittautuikin luultua hankalammaksi viilujen kuivuuden vuoksi (ainakin luulen niin pähkinän osalta). Pieniä epätasaisuuksia saattoi jäädä liimaamisen jälkeen pakin reunoille, mutta ei mitään simiinpistävää tai sen enempää sormiinpistävääkään. Viilutus onnistui mielestäni paremmin kuin osasin kuvitella. Tästä jatketaan sitten eteenpäin!

3.9.2013

- Mikke