Oikohöyläys - Saara

1. Oikohöyläyksen tarkoituksena on suoristaa kappaleesta lape ja syrjä, eli tehdä siitä (yleensä) suorakulmainen yhdestä kulmasta. Kun yksi sivu on suorassa kulmassa, voidaan koko kappaleesta sen jälkeen tehdä suorakulmainen ja tasainen tasohöylällä. Myös muita kappaleiden tasauksia voidaan tehdä oikohöylällä, esimerkiksi epätasaisten liimalevyjen pintojen.

2. Oikohöyläyksessä on tärkeää, ettei kappale ole alle 300 pitkä, sillä niin pieneen kappaleeseen ei saada tasaista jälkeä. Pöytien korkeusero säädetään oikeaksi, puolesta millistä ylöspäin. Itse olen karkeassa työssä käyttänyt korkeintaan kahta milliä, mutta kuuttakin milliä voi käyttää. Pöydän on hyvä olla puhdas, jottei työn ja pöydän väliin mene lastuja aiheuttamaan mittavirheitä.
Ensimmäistä sivua ajettaessa ei sivuvasteella ole vielä merkitystä. Suojain asetetaan peittämään koko terä ja mahdollisimman alas, ja siinä oleva vipulaite laitetaan osoittamaan ylöspäin, jotta kappale kulkee sen alta. Kappaleesta ajetaan koverampi puoli, koska kuperaa pintaa on vaikea hallita. Kappale ajetaan mahdollisimman läheltä terän vasenta reunaa, jolloin terää on hyvin vähän näkyvissä. Ajossa kappaleesta pidetään kiinni edestä ja takaa kappaleen _päältä_ sormet yhdessä, jotta ne eivät osu terään, ja tämän takia ei kappaletta saa työntää myöskään takaosasta. Kappaletta painetaan jämäkästi pöytää vasten ja työnnetään rauhallisesti eteenpäin terän yli. Painon tulee olla tasaisesti joka puolella kappaletta, jotta jäljestä tulee tasainen ja suora. Suojuksen osuessa kohdalle kädet liu'utetaan sen yli yksi kerrallaan. Oikohöyläystä tehdään niin kauan, kunnes koko pinnassa on höyläpinta.
Suorakulman toisessa sivussa otetaan käyttöön sivuvaste. Sen suorakulmaisuus kannattaa tarkistaa suorakulmaisella mitalla terän läheltä. Sivuvasteen paikka on lähellä vasenta reunaa niin, että kappale mahtuu kulkemaan terän päältä hyvin. Suojuksen vipu laitetaan osoittamaan vasemmalle, jotta kappaleet voivat kulkea sen oikealta puolelta. Ajossa kappaleesta pidetään kiinni päältä, mutta osalla sormista työnnetään vasemmasta reunasta kappaletta oikealle vastetta kohti. Kun kappale on tulevasti kiinni vasteessa, kulmasta tulee varmasti suorakulma. Kappale työnnetään taas rauhallisesti terän yli, niin monta kertaa kunnes tämäkin sivu on höyläpintainen. Suorakulma nyt valmis.

3. Jos oikohöylä haukkaa työstettävän kappaleen loppupäästä, on takapöytä säädetty väärin terään nähden, ja pöydän pitäisi olla korkeammalla. Terä on ikään kuin liian näkyvissä ja haukkaa loppupäästä, kun melkein koko kappale on siirtynyt takapöydän päälle. Siis: terän ja takapöydän tulee olla samassa tasossa.
Voi myös olla, että kappaletta on painettu epätasaisesti ja takaosa on painunut liikaa terää vasten.

4. Kun haukkaus tulee kappaleen alkupäähän, on etupöytä säädetty liian alas ja höylä ottaa ensin kappaleen alkupäästä suuremman osion, ennen kuin kappale pääsee takapöydälle asti ja jälki tasoittuu.

5. Hieman kaarevan tai jalkavan kappaleen oikohöylä tekee aina, mutta sitä on vaikea nähdä silmällä, sillä ero on hyvin pieni. Jos tahtoo höylätä oikeasti kaarevia kappaleita, tarvitaan kiilamaiset tukipalat kurson molemmille puolille.

6. Kun höylä ei ota kappaleen loppupäästä, niin terä on liian matalalla takapöytään nähden. Tällöin kappaleen siirtyessä ajossa kokonaan takapöydälle ei terä enää yletä kappaleen takaosaan ja se jää höyläämättä. Takapöytää pitäisi siis säätää alemmas niin, että se on täsmälleen samalla tasolla terän yläreunan kanssa.

7. Esioikaisua tarvitaan, kun kappale on niin vaikeasti kiero tai epätasainen, ettei höyläysjäljestä tulisi hyvää. Silloin kappaletta voi tasoittaa esimerkiksi vannesahalla. Höylätessä aloitetaan aina kappaleen tasaisimmasta puolesta, mutta jos sellaista ei ole, se pitää ensin tehdä.

8. Oikohöylässä on tapaturman vaara silloin, kun sormet menevät lähelle pyörivän kurson teriä. Siksi ajossa sormet on pidettävä ajettavan kappaleen päällä, eikä kappaletta saa työntää takapäädystä. Lyhyet kappaleet pitää ajaa työntökappaleen kanssa. Myös kaikki roikkuvat vaatekappaleet ja muut (kuulokkeet, hiukset...) pitää ottaa pois, jos ei halua joutua kiinni pyörivää terään. Suojaimen pitää olla paikallaan ja tarpeeksi matalalla, ja vasteen mahdollisimman lähellä reunaa.
Ajossa kannattaa varoa (ja välttää) irtonaisia oksia, koska ne saattavat ottaa kiinni terään ja aiheuttaa vaaratilanteen. Kone pitää myös muistaa sammuttaa sekä työn loppuessa että säätämisen aikana, koska terän pyörimisen unohtaa helposti. Kuulosuojainten pitää olla päässä kovan metelin takia, myös vaikka vain katsoisi työtä vierestä tai näpräisi kännykkää koneen takana.